Kahdeksantena kirjana luin Eveliina Lundqvistin kirjoittaman teoksen "Salainen päiväkirja eläintiloilta".
Teoksen nimi: Salainen päiväkirja eläintiloilta
Kirjailija: Elina Lunqvist
Kustantaja: Into
Ilmestymisvuosi: 2014
Kirjallisuuden laji: romaani
Palautetekstin numero: 8/12
Teos on tietokirjallisuutta ja siinä kertojana on kirjan kirjoittaja. Kirjan rakenne on selkeä ja paino on kantaaottavuudessa.
Kirja kertoo nuoren naisen kokemuksista eläintiloilla. Kirjoittaja on vegaani ja puolustaa eläinten oikeuksia. Kirjassa käydään läpi sikalat, navetat, kanalat sekä lampolat. Päähenkilö kertoo kokemistaan asioista niitä yhtään kaunistelematta. Eläinten huonot olot tulevat selvästi esille, kuinka niitä laiminlyödään, satutetaan ja pidetään massana.
Hän käy monta kertaa läpi myös omaa minuuttaan ja sitä muuttuuko se kokemuksien myötä. Voiko eläinten kiduttamiseen turtua? Ei ainakaan toivottavasti.
Eläiontilallisia arvostellaan vahvasti, tai ei oikeastaan heitä ihmisinä vaan heidän tekojaan.
Teoksessa avainkohtia ei ole kovin montaa, mutta yksi avainkohta on se, kun kirjoittaja menee eläinten turvakotiin kirjan lopulla. Tämä siksi, koska koko kirjan ajan hän on nähnyt eläinten kärsivän eikä hän ole voinut tehdä asialle mitään. Mutta vihdoin hän pääsee näkemään eläinten oikein kohtelua ja todella tuntemaan jokaisen eläimen persoonan.
Teoksen keskeisiä teemoja ovat oikeudenmukaisuus, kärsimys ja omatunto. Rankkoja teemoja kaikki, mutta niinhän kantaanottavissa teoksissa usein on. Kirjoittaja pyrkii saavuttamaan jatkuvasti oikeutta eläimille ja asettaa ihmiset niiden asemaan. Usein teoksessa tapahtuu myös jonkinlaista syyttelyä ja sitä, että eivätkö eläintilalliset ja lihansyöjät tunne yhtään huonoa omaa tuntoa.
Teoksessa pyritään kantaanottavuuteen, joka toimii hyvin painotettujen teemojen ansiosta. Etenkin kärsimys teemana herättää lukijassa paljon mielipiteitä ja tunteita. Aiheet käsitellään vaikeiden teemojen kautta, jolloin kantaanottavuudesta voi jopa olla jotain hyöytyä.
Teoksen nimi: Salainen päiväkirja eläintiloilta
Kirjailija: Elina Lunqvist
Kustantaja: Into
Ilmestymisvuosi: 2014
Kirjallisuuden laji: romaani
Palautetekstin numero: 8/12
Teos on tietokirjallisuutta ja siinä kertojana on kirjan kirjoittaja. Kirjan rakenne on selkeä ja paino on kantaaottavuudessa.
Kirja kertoo nuoren naisen kokemuksista eläintiloilla. Kirjoittaja on vegaani ja puolustaa eläinten oikeuksia. Kirjassa käydään läpi sikalat, navetat, kanalat sekä lampolat. Päähenkilö kertoo kokemistaan asioista niitä yhtään kaunistelematta. Eläinten huonot olot tulevat selvästi esille, kuinka niitä laiminlyödään, satutetaan ja pidetään massana.
Hän käy monta kertaa läpi myös omaa minuuttaan ja sitä muuttuuko se kokemuksien myötä. Voiko eläinten kiduttamiseen turtua? Ei ainakaan toivottavasti.
Eläiontilallisia arvostellaan vahvasti, tai ei oikeastaan heitä ihmisinä vaan heidän tekojaan.
Teoksessa avainkohtia ei ole kovin montaa, mutta yksi avainkohta on se, kun kirjoittaja menee eläinten turvakotiin kirjan lopulla. Tämä siksi, koska koko kirjan ajan hän on nähnyt eläinten kärsivän eikä hän ole voinut tehdä asialle mitään. Mutta vihdoin hän pääsee näkemään eläinten oikein kohtelua ja todella tuntemaan jokaisen eläimen persoonan.
Teoksen keskeisiä teemoja ovat oikeudenmukaisuus, kärsimys ja omatunto. Rankkoja teemoja kaikki, mutta niinhän kantaanottavissa teoksissa usein on. Kirjoittaja pyrkii saavuttamaan jatkuvasti oikeutta eläimille ja asettaa ihmiset niiden asemaan. Usein teoksessa tapahtuu myös jonkinlaista syyttelyä ja sitä, että eivätkö eläintilalliset ja lihansyöjät tunne yhtään huonoa omaa tuntoa.
Teoksessa pyritään kantaanottavuuteen, joka toimii hyvin painotettujen teemojen ansiosta. Etenkin kärsimys teemana herättää lukijassa paljon mielipiteitä ja tunteita. Aiheet käsitellään vaikeiden teemojen kautta, jolloin kantaanottavuudesta voi jopa olla jotain hyöytyä.
