keskiviikko 24. tammikuuta 2018

12. Kaiken käsikirja

Kahdentenatoista kirjana luin Esko Valtaojan teoksen "Kaiken käsikirja".

Teoksen nimi: Kaiken käsikirja
Kirjailija: Esko Valtaoja
Kustantaja: Tähtitieteellinen yhdistus ursa
Ilmestymisvuosi: 2013
Kirjallisuuden laji: romaani
Palautetekstin numero: 12/12

Valtaojan kirjoittama teos on tieteellistä kirjallisuutta. Kappalejako ja kieli on selkeää, vaikka itse aihe on ehkä joillekin vaikeampia termejä sisältävää ja muutenkin haastavampaa luettavaa.

Kirjassa Valtaoja pohtii maailmaa ja pääasiassa sitä, miksi se on olemassa. Hän esittää monia kysymyksiä, yrittäen myös vastata niihin. Enemmän hän kuitenkin pohtii, eikä lauo vain faktoja pöytään. Hän kyseenalaistaa maailman syntyä, onko kaiken luonut Jumala vai onko kaikki alkujaan syntynyt alkuräjähdyksen seurauksena. Yllättäen Valtaoja puoltaa enemmän Jumalaan pohjautuvaa teoriaa, kuin alkuräjähdystä, vaikka olettaisi tiedemiehien olevan automaattisesti sen kannalla.
Paljon Valtaoja käsittelee myös hiukkasia, automeja ja kemiallisia aineita. Sitä mistä maailma koostuu ja mihin kaikki täällä tapahtuva pohjautuu.
Pääaiheena kirjassa on maailmankaikkeus, mitä se sisältää ja miten se toimii. Valtaoja tuo esille teorioita, joita pohjustaa tieteellisellä tiedolla ja antaa oman pohdintansa aiheeseen, huumorilla terästettynä.

Avainkohtia tämän tyylisestä teoksesta on vaikea etsiä, koska kaikki on yhtä samaa kokonaisuutta ja jokainen luku on yhteydessä muihin kirjan lukuihin. Mutta kirjan alku ja oikean ja väärän käsitteleminen on hyvin keskeistä kirjassa.
Alussa tulee hyvin esille mitä Valtaoja tulee kirjassa käsittelemään, miten ja miksi. Lähes kaikki keskeisimmät teemat tulee jo heti ilmi ja niitä sitten avataan kirjan edetessä.
Oikean ja väärän käsitteleminen on myös tärkeää, koska siinä pohditaan sitä, mikä on totta ja mikä ei ja mikä ero oikean ja väärän välillä on. Keskeisintä tieteen kannaltahan on, että mikä on oikein ja väärin.

Tärkeimpiä teemoja teoksessa ovat olettamus, itsetietoisuus sekä järki. Valtaoja painottaa kirjassa sitä, että mitä me oletamme, ei tarkoita sen olevan faktaa. Oletamme paljon, mutta kaiken kaikkiaan pystymme todistamaan tieteellisellä tiedoilla vain murto-osan näistä asioista.
Toinen keskeinen teema, itsetietoisuus, näkyy siinä kun Valtaoja käsittelee ihmisen olemusta ja sitä mitä oikeastaan olemme tai mistä koostumme. Hän pohtii, että onko koko maailma vain meidän aivojemme luomaa fiktiivistä todellisuutta ja kuinka itsetietoisia me todella olemme.
Järki on tottakai myös yksi keskeisimmistä teemoista tässä teoksessa, se on pinnalla oikeastaan kokoajan. Valtaoja painottaa pohtimaan asioita tieteelliseltä kannalta ja, että kaikki meidän havaintomme eivät suinkaan perustu järkeen, vaan mielikuvitukseen.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

11. Saniaislehdon salaisuudet

Yhdentenätoista kirjana luin Kati Närhen kirjoittaman teoksen "Saniaislehdon salaisuudet".

Teoksen nimi: Saniaislehdon salaisuudet
Kirjailija: Kati Närhi
Kustantaja: Kariston kirjapaino Oy
Ilmestymisvuosi: 2010
Kirjallisuuden laji: sarjakuva
Palautetekstin numero: 11/12

Kyseinen teos on jännityskirjallisuutta sarjakuvan muodossa. Teksti ja kuvitus ovat selkeitä ja juonen seuraaminen myös selkeää. Päähenkilön valitsema loppuratkaisu ei varsinaisesti tule kirjassa esille, mutta sille annetaan suuntaa.

Teoksen päähenkilö on nuori vanhempansa menettänyt Agnes-niminen tyttö, joka asuu isoäitinsä kanssa. Agnesille ei olla koskaa kerrottu hänen vanhempiensa kohtalosta, muuta kuin, että he menehtyivät puhtaassa onnettomuudessa. Agnesia epäilyttää kovin salailu ja hänellä onkin ajatus siitä, että vanhempien kohtaloon liittyy jotain muutakin. 
Agnesin elämä ei ole kovin helppoa, hänellä on vain yksi ystävä eikä rakkauselämässäkään ole kehumista. Hän ei ole täysin varma itsestään eikä siitä kuka hän oikein on tai haluaisi olla.
Agnes pääsee koulun kautta töihin alusvaateliikkeeseen, jossa hän tapaa epäilyttävän naisen. Tämä jää mietyttämään häntä kovin. Myöhemmin Agnes saa kirjeen, jossa kerrotaan salaperäisesti vain osoite. Uteliaana Agnes ei malta olla seuraamatta vaistoaan ja lähtee kohti kirjeessä mainittua osoitetta. Näin hän löytää tätinsä, mummin lisäksi ainoan sukulaisensa. Täti kertoo Agnesille paljon hänen kaipaamiaan tietoa onnettomuudessa menehtyneistä vanhemmista. Vanhempien kohtalo itsessään jää silti vielä epäselväksi, mutta Agnes tyytyy tietoon siitä, millaisia he ovat eläessään olleet ja että hänellä on ihana mummi ja täti.


Keskeisiä avainkohtia teoksessa ovat työ alusvaateliikkeessä sekä tädin löytäminen.
Agnesin päästessä töihin alusvaateliikkeeseen, hän tuntuu ensikertaa panostavan johonkin, koska hän tuntee itsensä tärkeäksi. Täällä hän tapaa myös naisen, jonka avulla myöhemmin löytää tätinsä.

Tärkein avainkohta teoksessa on ehdottomasti tädin löytäminen. Tällöin Agnes pääsee huomattavasti lähemmäs lopullista päämääräänsä eli selvittämään vanhempiensa taustoja ja löytämään ihmisen, jonka kanssa hän omaa yhteisiä geenejä.

Teoksen tärkeimpiä teemoja ovat uteliaisuus, epävarmuus ja tukahdutetut tunteet.
Agnes on perusluonteeltaan erittäin utelias ja tuntee palavaa halua selvittää vanhempiensa kohtalo. Uteliaisuus vie Agnesia moniin kommelluksiin ja lopulta vastausten eli tädin luo.
Keskeisimpänä teemana on Agnesin vahvana kokema epävarmuus itsestä. Hän yrittää olla ulkokuoreltaan vahva, mutta sisimmässään kamppailee siitä, kuka hän on. Menneisyys on vahva osa Agnesta ja kun se ei ole varmasti tiedossa, ei tiedä mitä tulisi tulevaisuudeltakaan odottaa taikka vaatia. Tämä teema kannustaa lukijaakin tutkimaan sisintään ja perehtymään elämän kiemuroihin syvemmin.

Lisäksi sitten epämääräisempänä teemana on tukahdutetut tunteet. Agnes ei uskalla missään vaiheessa näyttää suruaan vanhempien kohtalosta tai ihastumisiaan miespuolisiin henkilöihin, vaikka sisällään kokee ne vahvasti. Hän haluaa vain näyttää olevansa kova ja pitää tunteet sisällään, jolloin ne tosin pääsevät patoutumaan.

torstai 23. marraskuuta 2017

10. Poika

Kymmenentenä kirjana luin Marja Björkin kirjoittaman teoksen "Poika".

Teoksen nimi: Poika
Kirjailija: Marja Björk
Kustantaja: Like Kustannus Oy
Ilmestymisvuosi: 2013
Kirjallisuuden laji: romaani
Palautetekstin numero: 10/12

Teos on kantaaottavaa ja todenmukaista kaunokirjallisuutta, jossa äänessä on päähenkilö itse. Kieli on erittäin selkeää, samoin rakenne. Kirja etenee hyvin johdonmukaisesti ja loppuratkaisun lukija saa selville.

Kirja kertoo teini-ikäisestä Marion- nimisestä tytöstä, joka haluaa olla poika. Häntä on pienestä pitäen kohdeltu tyttönä, vaikka hän ei koe sitä omaksi sukupuolekseen. Kotona on ongelmia äidin ja tämän miesystävien kanssa eikä velikään aivan hyväksy Marionin poikamaisuutta. Koulussa Marionin pukeutuminen ja ulkonäkö herättää ihmetystä.
Marion asuu Tikkurilassa, mutta joutuu muuttamaan äitinsä miesystävän perässä kovamaineiseen Helsingin Kallioon.
Marionin mielessä pyörii se, saako hän koskaan kumppania tai hyväksytäänkö häntä poikana. Lopulta Marion saa kuitenkin rohkeutta olla poika, hän pukeutuu ja käyttäytyy kuin pojat sekä peittää nopeasti kasvavia rintojaan parhaansa mukaan. Hänet myös hyväksytään poikaporukoihin ja hän saa ensimmäisen tyttöystävän, kuka ei tosin tiedä hänen todellista sukupuoltaan.
Marionin itsevarmuuden kasvaessa hän saa rohkeutta kertoa kumppaneilleen sukupuolestaan sekä aloittaa perheensä tuella sukupuolen muutosprosessin, tytöstä pojaksi. Nimekseen Marion vaihtaa Miro.


Keskeisiä avainkohtia teoksessa ovat muutto Kallioon, ensimmäisen tyttöystävän tapaaminen sekä sukupuolen vaihtaminen. Marionin muuttaessa Kallioon, hän saa uusia ystäviä ja kaveriporukan, jossa voi olla vapaasti oma itsensä. Eli siis mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä.
Kun Marion tapaa ensimmäisen tyttöystävänsä, hän saa kokea ensikertaa läheisyyttä tytöltä ja tuntea olevansa poika. Vaikkakaan tämä suhde ei kovin kestävä ollut, kasvattaa se Marionin itseluottamusta huomattavasti.
Tärkein avainkohta on ehdottomasti sukupuolen vaihtaminen, siinä Marion uskaltaa vihdoin tehdä jotain unelmiensa saavuttamiseksi ja olla puhtaasti se, kuka hän on. Tämä saa lukijankin pohtimaan, mikä todella on tärkeää.

Keskeisiä teemoja taas teoksessa ovat pelko, uskaltaminen ja välittäminen.
Marionissa vallitsi koko teoksen ajan pelko siitä uskaltaako hän olla mitä on ja hyväksyvätkö muut hänen päätöksensä. Pelko kuitenkin pieneni Marionin itsevarmuuden kasvaessa. Tämä pelko oli erilaista, mitä ensin sanasta pelko tulee mieleen. 

Sitten uskaltaminen, teoksen pääteema. Se antaa toivoa pelon rinnalle ja tuo valonpilkahduksia Marionin tarinaan. Lopulta hänen uskaltaessa olla oma itsensä, kaikki vastoinkäymiset pyyhkiytyvät pois ja uusi elämä voi alkaa.
Lisäksi teksessa näkyy välittämistä, pienempänä teemana, mutta kuitenkin. Vaikka Marionin äiti on tehnyt virheitä, hänen käyttäytymisestään näkyy rakkaus tytärtään kohtaan, vaikka hän haluaakin olla poika. Äiti tukee Marionia täysin sukupuolen vaihtamisessa eikä anna tämän vaikuttaa heidän väleihinsä, vaikka se pelottaa häntäkin.


tiistai 10. lokakuuta 2017

9. Nukkuu lapsi viallinen

Yhdeksäntenä kirjana luin teoksen nimeltä "Nukkuu lapsi viallinen", jonka on kirjoittanut Siiri Enoranta.

Teoksen nimi: Nukkuu lapsi viallinen
Kirjailija: Siiri Enoranta
Kustantaja: Robustos
Ilmestymisvuosi: 2010
Kirjallisuuden laji: romaani
Palautetekstin numero: 9/12

Teos on fiktiivistä kaunokirjallisuutta, jossa on ulkopuolinen kertoja. Kieli ja kappalejaot ovat selkeitä sekä päähenkilön kohtalo on melko selvästi avattu lopussa.

Kirja kertoo nuoresta Sonia nimisestä tytöstä, joka asuu perheensä kanssa maatilalla. Sonian perhe on muuttunut sodan jälkeen huomattavasti tai ainakin äidistä on tullut poissaoleva. Joten tärkeimpiä henkilöitä Sonialle on hänen veljensä Topias sekä perheen hevonen Karpalo.
Sonia rakastaa heinien sekaan hyppelyä tallissa sekä juoksemista Topiaksen kanssa. Hänelle iskee kuitenkin kova yskä, joka kovasta peittelystä huolimatta paljastuu pian tuberkuloosiksi. Perheenjäsenten tästä kuullessa he menevät tolaltaan ja ovat lähettämässä Soniaa parantolaan.
Sairastaessaan Sonia kokee seikkailun oman enkelinsä kanssa. Enkeli ilmestyy monesti Sonian sängynpäätyyn odottamaan häntä ja yhdellä kerralla kaappaa tytön mukaansa. He vaeltavat pitkin taivasta ja Sonia pääsee näkemään kun enkeli hakee muita kuolleita lapsia maasta taivaaseen. Sonia pelkää valtavasti kuolleensa, mutta näin ei ole. 
Sonia on joutunut taivaan porteille syyttä, joten muut enkelit ehdottavat hänen tappamistaan, koska hän tietää liikaa. Sonian oma enkeli päättää kuitenkin pelastaa Sonian menemällä itse taivaaseen ja parantaa tytön reikäset keuhkot lähtiessään.
Sonian palatessa omaan kehoonsa ja omaan huoneeseensa, hän huomaa tervehtyneensä. Etenkin Topias on pakahtua onnesta Sonian parantumisen johdosta.

Teoksen keskeisiä avainkohtia ovat muun muassa Sonian sairastumisen paljastuminen, hänen seikkailunsa taivaassa sekä parantuminen.
Vasta Sonian sairastumisen paljastuttua vanhemmat alkavat kiinnittämään häneen huomiota ja perheenjäsenten keskinäiset välit rupeavat rakoilemaan. Samalla Sonia alkaa todella pelätä kuolemaansa. 
Teoksen tärkein avainkohta on Sonian seikkailu enkelin matkassa, jolloin hän tutustuu ajatukseen kuolemasta sekä oppii monia uusia asioita taivaasta. Kirjan juoni perustuu vahvasti tähän seikkailuun.
Parantuminen taas sinetöi Sonian kohtalon ja toi ilon pilkahduksen kirjan muuten kovin karuun tunnelmaan. Tällöin kaikki Sonian kokema pelko pyyhkiytyy pois.

Keskeiset teemat teoksessa ovat pelko, toivo, kaipuu sekä helpotus.
Keskeisin teema on pelko, jota Sonia kokee lähes kokoajan sairauden aikana. Hän pelkää kovasti kuolevansa sekä enkelin riistävän Topiaksen häneltä. Sonian kokema pelko saa lukijankin arvostamaan elämän pieniä asioita.
Toivo on myös vahvasti läsnä Sonian elämässä. Hänessä itää valtavan pelon rinnalla pieni toivonkipinä parantumisesta ja siitä, että hän saisi vielä joskus kirmata pelloilla Topiaksen kanssa. Ajatus juurikin tästä toivonkipinästä pitää lukijan jännittyneenä ja mukana juonen kulussa. Kaipuu näkyy parhaiten Topiaksen ja Sonian välisessä sisarussuhteessa.
Helpotusta teoksessa ei esiinny muuta kuin ihan teoksen lopussa, Sonian parantuessa. Se ei ollut oikeastaan kovin odotettua lukijan silmissä, lopun olisi arvannut olevan aivan toisenlainen.

tiistai 5. syyskuuta 2017

8. Salainen päiväkirja eläintiloilta

Kahdeksantena kirjana luin Eveliina Lundqvistin kirjoittaman teoksen "Salainen päiväkirja eläintiloilta".

Teoksen nimi: Salainen päiväkirja eläintiloilta
Kirjailija: Elina Lunqvist
Kustantaja: Into
Ilmestymisvuosi: 2014
Kirjallisuuden laji: romaani
Palautetekstin numero: 8/12

Teos on tietokirjallisuutta ja siinä kertojana on kirjan kirjoittaja. Kirjan rakenne on selkeä ja paino on kantaaottavuudessa.

Kirja kertoo nuoren naisen kokemuksista eläintiloilla. Kirjoittaja on vegaani ja puolustaa eläinten oikeuksia. Kirjassa käydään läpi sikalat, navetat, kanalat sekä lampolat. Päähenkilö kertoo kokemistaan asioista niitä yhtään kaunistelematta. Eläinten huonot olot tulevat selvästi esille, kuinka niitä laiminlyödään, satutetaan ja pidetään massana. 
Hän käy monta kertaa läpi myös omaa minuuttaan ja sitä muuttuuko se kokemuksien myötä. Voiko eläinten kiduttamiseen turtua? Ei ainakaan toivottavasti.
Eläiontilallisia arvostellaan vahvasti, tai ei oikeastaan heitä ihmisinä vaan heidän tekojaan.

Teoksessa avainkohtia ei ole kovin montaa, mutta yksi avainkohta on se, kun kirjoittaja menee eläinten turvakotiin kirjan lopulla. Tämä siksi, koska koko kirjan ajan hän on nähnyt eläinten kärsivän eikä hän ole voinut tehdä asialle mitään. Mutta vihdoin hän pääsee näkemään eläinten oikein kohtelua ja todella tuntemaan jokaisen eläimen persoonan. 

Teoksen keskeisiä teemoja ovat oikeudenmukaisuus, kärsimys ja omatunto. Rankkoja teemoja kaikki, mutta niinhän kantaanottavissa teoksissa usein on. Kirjoittaja pyrkii saavuttamaan jatkuvasti oikeutta eläimille ja asettaa ihmiset niiden asemaan. Usein teoksessa tapahtuu myös jonkinlaista syyttelyä ja sitä, että eivätkö eläintilalliset ja lihansyöjät tunne yhtään huonoa omaa tuntoa. 

Teoksessa pyritään kantaanottavuuteen, joka toimii hyvin painotettujen teemojen ansiosta. Etenkin kärsimys teemana herättää lukijassa paljon mielipiteitä ja tunteita. Aiheet käsitellään vaikeiden teemojen kautta, jolloin kantaanottavuudesta voi jopa olla jotain hyöytyä.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

7. Mehiläisten kuolema

Seitsemäntenä kirjana luin Lisa O'Donnel:n kirjoittaman teoksen "Mehiläisten kuolema"

Teoksen nimi: Mehiläisten kuolema
Kirjailija: Lisa O'Donnel
Kustantaja: Moreeni
Ilmestymisvuosi: 2012
Kirjallisuuden laji: romaani
Palautetekstin numero: 7/12

Teos on kaunokirjallisuutta ja siinä kertojina toimivat kolme päähenkilöä, jotka siis vuorotellen kuvailevat asioiden kulkua. Lopussa selkeytyy melko selvästi, mitä pää henkilöille tulee tapahtumaan tai ainakin mihin suuntaan heidän elämänsä on menossa.

Kirja kertoo teini-ikäisistä siskoksista eli Nellystä ja Marniesta. Tyttöjen vanhemmat ovat pahasti huumekoukussa eikä heistä ole ollut lapsistaan huolehtimaan. Tyttöjen äiti tappaa heidän isänsä ja sen jälkeen itsensä. Joten tytöt joutuvat pahan paikan eteen, koska he eivät haluaisi joutua huostaan. Ainoaksi ratkaisuksi siis jää vanhempien hautaaminen heidän pihalleen ja väittäminen, että he ovat lomamatkalla Turkissa eikä paluusta ole tietoa.
Tyttöjen naapurissa asuu vanhahko mies, nimeltään Lennie, joka haluaa auttaa tyttöjä siivilleen. Niimpä hän ottaa heidät luokseen asumaan ja passaa heitä. Silti tytöt tekevät kaikkensa ettei salaisuus heidän vanhemmistaan paljastuisi, vaikka he ovatkin kiitollisia Lennien avusta.

Myöhemmin Lennien koira paljastaa isännälleen ruumiiden olinpaikan, mutta Lennie haluaa suojella tyttöjä. Joten kun Lenniellä todetaan parantumaton syöpä, hän haluaa ennen vääjäämätöntä kuolemaansa tehdä tytöille viimeisen palveluksen. Hän väittää itse murhanneensa tyttöjen vanhemmat.
Marnien ja Nellyn elämään ilmestyy yhtäkkiä mies nimeltä Robert Mc'Donald, joka paljastuu heidän isoisäkseen. Etenkään Marnie ei voi sietää tätä kovasti pomottelevaa miestä, jonka luokse he Lennien kuoltua joutuvatkin asumaan.
Isoisä määräilee tyttöjen jokaista liikettä ja kieltää heiltä lopulta ystävien tapaamisenkin. Joten tytöt päättävät paeta. He suunnittelevat pakoaan ja pakkaavat mukaan kaiken tarpeellisen, myös heidän vanhemmiltaan jääneet huumekaupasta saadut rahat. Mutta juuri kun he ovat pakenemassa, heidän isoisänsä saa heidät kiinni itseteossa. Lopulta tytöt kuitenkin pääsevät tuttaviensa avulla pakoon ja pääsevät vihdoinkin viettämään rauhaisaan paikkaan ansaitsemaansa nuoruutta.


Teoksen avainkohtia ovat se, kun tytöt muuttavat Lennien luokse asumaan sekä se, kun Lennie saa selville tyttöjen vanhempien kohtalon.
Ensimmäinen sen takia, koska silloin tytöt luovat vasta ensimmäisen oikean ihmissuhde kontaktin aikuisen ihmisen kanssa. He saavat tutustua ihmiseen, keneen voi aina luottaa. Mutta sen myötä myös vanhempien kohtalo alkaa valjeta.
Toinen taas sen takia, koska vanhempien kohtalon selvittyä, Lennie pystyy vasta todella auttamaan tyttöjä. Tällöin hänelle valkenee koko totuus, miksi tytöt majailevat hänen luonaan ja mitä naapureille onkaan tapahtunut.


Teoksessa keskeisiä teemoja ovat pettäminen, pelko, välittäminen sekä epätoivo.
Tyttöjen vanhemmat ovat aiheuttaneet heille valtavan pettymyksen monessakin mielessä, joka onkin teoksessa keskeisimpiä aiheita.
Yleisimpiä tunteita tytöillä teoksessa on pelko ja epätoivo. He joutuvat pelkäämään tulevaisuutensa puolesta ja toistensa puolesta lähes kokoajan. Lisäksi heitä kalvaa epätoivo siitä, saadaanko heidän salaisuutensa joskus selville ja kannattaako sitä ylipäänsä salata läheisimmiltäkin ihmisiltä.
Vaikka teoksen teemat ovat pääasiassa jollain tapaa negatiivisia, niin pieni valon pilkahdus on välittäminen eli tyttöjen suhde Lennieen. Lennie haluaa vilpittömästi pitää heistä huolta ja hänestä muodostuukin tytöille yksi elämän tärkeimmistä henkilöistä.


Teoksessa käsitellään paljon vaikeita aiheita ja teemoja, jotka varmasti koskettavat monia. Teos saa lukijan ajattelemaan tosissaan, mutta se antaa jossain määrin myös toivoa. Eli vaikka asiat menisivät kuinka huonosti, aina on mahdollisuus parempaan elämään ja siihen, että kaikki kääntyy parhain päin. Kaiken kurjuuden jälkeen, kirjan loppu onkin onnellinen.

torstai 6. heinäkuuta 2017

6. Jäniksen vuosi

Kuudentena luin Arto Paasilinnan kirjoittaman kirjan "Jäniksen vuosi".

Teoksen nimi: Jäniksen vuosi
Kirjailija: Arto Paasilinna
Kustantaja: WSOY
Ilmestymisvuosi: 1985
Kirjallisuuden laji: romaani
Palautetekstin numero: 6/12

Teos on humoristista kirjallisuutta ja siinä on ulkopuolinen kertoja. Kirjan rakenne on selkeä ja tekstiä on helppo seurata. Lopussa annetaan osviittaa päähenkilöiden tulevaisuudesta, mutta sitä ei kuitenkaan täysin kirkasteta.

Kirja kertoo toimittaja Vatasen ja hänen matkakumppanin, jäniksen seikkailuista. Vatanen on toimittajana lehdessä ja työmatkalla hän törmää autolla jäniksen poikaseen. Vatanen etsii jäniksen, hoitaa sen vahingoittuneen käpälän ja ottaa tämän hoidokikseen.
Vatanen päättää täten erota vaimostaan ja aloittaa irtolaisen elämän jäniksen kanssa.
Kirjan aikana Vatanen ja jänis joutuu monenmoisiin kommelluksiin. On tulipaloja, juhlia, kihlautuminen, karhujahtia sekä ongelmia virkavallan kanssa.
Vatanen saa matkallaan niin ystäviä kuin vihamiehiäkin. Kaikista kommelluksista selvitään ja lopulta Vatanen joutuu karhua takaa hiihtäessään Neuvostoliiton maille ja sitä kautta vangituksi.
Hänet siirretään Suomeen vankilaan ja päätetään tuomita kaikista pienistä rötöstelyistä, joita onkin matkan aikana kertynyt. Eläimen hallussapito ilman lupaa, pahoinpitely, laiton karhunmetsästys, Suomen ja Neuvostoliiton rajan laiton ylitys sekä aviorikos, ovat muun muassa näitä rikkomuksia.
Kun Vatanen ei saakaan jänistä seurakseen vankilaan, hän päättää kopata jäniksen mukaansa ja kävellä vankilan seinien läpi ulos vapauteen, vartijat olivat jähmettyneitä eivätkä toimineet mitenkään estääkseen Vatasta.

Teoksen avainkohtia ovat jäniksen löytyminen sekä Vatasen vangitseminen.
Kun jänis löytyy, Vatasen matka todellisuudessa alkaa. He kokevat jäniksen kanssa paljon ja jänis on oleellisena osana Vatasen arkea, heistä tulee todella hyvät ja erottamattomat ystävykset.
Ja sitten, kun Vatanen vangittiin, tuli vasta ilmi, että Vatanen on todella tehnyt vakavampiakin rikkomuksia. Niistä ei puhuttu teoksen aikana, ne vain ikään kuin sulautuivat muiden kommellusten lomaan.

Teoksessa keskeisiä teemoja ovat ystävyys, oikeudenmukaisuus sekä anteliaisuus.
Teoksen keskeisin teema on ystävyys, mikä näkyy pääasiassa jäniksen ja Vatasen välille kehkeytyvässä suhteessa. He turvautuvat molemmat toisiinsa eivätkä hylkää toisiaan pahankaan paikan tullen.
Oikeudenmukaisuus on myös tärkeä teema, se näkyy parhaiten teoksen lopussa. Eli kun Vatanen vangitaan, niin tulee korostetuksi, kuinka tärkeää olisi noudattaa lakeja ja toimia niiden mukaan. Vaikkakin Vatanen on toiminut niinkuin parhaaksi on nähnyt eikä aiheuttanut kenellekään aiheetonta kärsimystä, niin silti teoistaan joutuu vastuuseen.
Sitten kolmantena keskeisenä teemana on anteliaisuus. Se näkyy teoksessa parhaiten siinä, miten anteliaasti ja vieraanvaraisesti kaikki ottavat Vatasen vastaan, jos hän tulee pyytämään heiltä yösijaaa tai jotakin muuta tarpeellista.

Teoksen kulun kannalta tärkeimmät teemat ovat ystävyys ja oikeudenmukaisuus. Vatasen ja jäniksen välinen ystävyys on teoksessa pääosassa, se tuo lukijalle lämpimiä tunnetiloja kaiken ristiriitaisuuden ja huumorin keskellä
Oikeudenmukaisuus taas määrittää teoksen sanomalle jonkin tarkoituksen. Vatanen on hyväntahtoinen, mutta silti joutuu vastaamaan teoistaan. Lukijalle saattaa ollakin hieman yllätys, miten kirja tulee loppujen lopuksi päättymään.