tiistai 30. toukokuuta 2017

4. Kehä

Neljäs kirja, jonka luin oli Tiitu Takalon kirjoittama teos "Kehä".

Teoksen nimi: Kehä
Kirjailija: Tiitu Takalo
Kustantaja: Suuri kurpitsa (sarjakuvakustantamo)
Ilmestymisvuosi: 2007
Kirjallisuuden laji: sarjakuva
Palautetekstin numero: 4/12

Teos on pääosin fantasiakirjallisuutta ja sen tyylinä on käytetty sarjakuvaa. Varsinaista kertojaa kirjassa ei ole, vain itse henkilöt puhuvat dialogina. Kirjan rakenne on selkeä ja kuvaruudut ovat helposti luettavissa. Lopussa ei tarkasti kerrota, miten päähenkilöiden tulee käymään, annetaan vain suuntaa heidän kohtaloilleen.

Lyhykäisyydessään kirja kertoo nuoresta Julia- nimisestä tytöstä, joka harrastaa nyrkkeilyä. Julian äiti on hyvin kontrolloiva häntä kohtaan ja siksi Julia hakee usein turvaa nyrkkeilykehästä. Kirjan alussa Julia seurustelee Eetun kanssa, mutta heidän suhteessaan ei ole tarpeeksi intohimoa ja Eetu tuntuu haluavan vain seksiä.
Nyrkkeilysalilla Julia tapaa viehättävät tytön, nimeltään Alexandra "Alex" ja he ystävystyvät, lopulta rakastuvat toisiinsa. Toki heilläkin on erimielisyytensä, mutta he tuntevat itsensä toistensa seurassa arvostetuiksi.
Myöhemmin tytöt joutuvat ottelemaan nyrkkeilykehässä vastakkain ja he joutuvat lyömään toisiaan, mikä on molemmille heistä hyvin vaikeaa.


Teoksen yhtenä avainkohtana on varmasti se, kun Julia tapaa Alexin ja he alkavat tuntea vetovoimaa toisiaan kohtaan. Siinä Julia pääsee irti äitinsä kahleista ja uskaltaa olla avoimesti sitä, mitä oikeasti on.
Toisena merkittävänä avainkohtana toimii se, kun Julia joutuu ottelemaan kehässä Alexia vastaan. Siinä he ottavat vihdoin mittaa toisistaan ja arvioivat sitä, missä tilanteessa toista saa lyödä ja jos hän on läheinen ihminen, onko se silloin vieläkin vaikeampaa.


Teoksessa keskeisiä teemoja ovat rakkaus, kunnioitus, väkivalta sekä uskaltaminen.
Rakkaus on tässäkin teoksessa pääteemana, teos pyörii pääosin Julian ja Alexin suhteen ympärillä. 

Sitten yksi aika vahva teema on myös kunnioitus. Mikä näkyy monessakin kohtaa, kun toista täytyy kunnioittaa ja etenkin itseään ja omia tarpeitaan.
Väkivalta itsessään ei ole teoksessa teemana, mutta sen oikeanlainen käyttö on. Teoksessa pohditaan, saako väkivaltaa käyttää missään tilanteissa. Esimerkiksi kun tytöt joutuvat ahdistelun uhreiksi, onko oikein käyttää väkivaltaa itsepuolustuksena. 
Sitten viimeisenä olennaisena teemana uskaltaminen, joka liittyy teoksessa pääosin oman identiteettinsä tunnustamiseen. Eli, että uskaltaa olla oma itsensä, vaikka ei olisikaan välttämättä niinkuin kaikki muut. 

Kaikki teoksen keskeisimmät teemat vievät omalta osaltaa juonen kulkua eteenpäin. Rakkaus vahvistaa lukijan lukukokemusta, kokoajan saa jännittää, säilyykö tyttöjen välinen suhde lämpimänä. Väkivallan ja sen oikean käytön pohtiminen taas antaa aihetta miettiä ja saa lukijankin pohtimaan, mikä on oikein ja milloin. 
Kunnioitus ja uskaltaminen eivät ole nykyajan teoksissa niin suuressa roolissa yleensä, kuin kaksi edellistä. Tässä teoksessa niillä oli kuitenkin iso rooli. On tärkeää pohtia millainen kunnioitus on hyväksyttävää ja milloin itsensä kunnioittaminen voi mennä yli. Samoin uskaltamisen kanssa, teoksessa tulee hyvin ilmi, miten kannattaa olla piittaamatta muiden mielipiteistä ja olla rohkeasti sitä mitä on. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti