Yhdeksäntenä kirjana luin teoksen nimeltä "Nukkuu lapsi viallinen", jonka on kirjoittanut Siiri Enoranta.
Teoksen nimi: Nukkuu lapsi viallinen
Kirjailija: Siiri Enoranta
Kustantaja: Robustos
Ilmestymisvuosi: 2010
Kirjallisuuden laji: romaani
Palautetekstin numero: 9/12
Teos on fiktiivistä kaunokirjallisuutta, jossa on ulkopuolinen kertoja. Kieli ja kappalejaot ovat selkeitä sekä päähenkilön kohtalo on melko selvästi avattu lopussa.
Kirja kertoo nuoresta Sonia nimisestä tytöstä, joka asuu perheensä kanssa maatilalla. Sonian perhe on muuttunut sodan jälkeen huomattavasti tai ainakin äidistä on tullut poissaoleva. Joten tärkeimpiä henkilöitä Sonialle on hänen veljensä Topias sekä perheen hevonen Karpalo.
Sonia rakastaa heinien sekaan hyppelyä tallissa sekä juoksemista Topiaksen kanssa. Hänelle iskee kuitenkin kova yskä, joka kovasta peittelystä huolimatta paljastuu pian tuberkuloosiksi. Perheenjäsenten tästä kuullessa he menevät tolaltaan ja ovat lähettämässä Soniaa parantolaan.
Sairastaessaan Sonia kokee seikkailun oman enkelinsä kanssa. Enkeli ilmestyy monesti Sonian sängynpäätyyn odottamaan häntä ja yhdellä kerralla kaappaa tytön mukaansa. He vaeltavat pitkin taivasta ja Sonia pääsee näkemään kun enkeli hakee muita kuolleita lapsia maasta taivaaseen. Sonia pelkää valtavasti kuolleensa, mutta näin ei ole.
Sonia on joutunut taivaan porteille syyttä, joten muut enkelit ehdottavat hänen tappamistaan, koska hän tietää liikaa. Sonian oma enkeli päättää kuitenkin pelastaa Sonian menemällä itse taivaaseen ja parantaa tytön reikäset keuhkot lähtiessään.
Sonian palatessa omaan kehoonsa ja omaan huoneeseensa, hän huomaa tervehtyneensä. Etenkin Topias on pakahtua onnesta Sonian parantumisen johdosta.
Teoksen keskeisiä avainkohtia ovat muun muassa Sonian sairastumisen paljastuminen, hänen seikkailunsa taivaassa sekä parantuminen.
Vasta Sonian sairastumisen paljastuttua vanhemmat alkavat kiinnittämään häneen huomiota ja perheenjäsenten keskinäiset välit rupeavat rakoilemaan. Samalla Sonia alkaa todella pelätä kuolemaansa.
Teoksen tärkein avainkohta on Sonian seikkailu enkelin matkassa, jolloin hän tutustuu ajatukseen kuolemasta sekä oppii monia uusia asioita taivaasta. Kirjan juoni perustuu vahvasti tähän seikkailuun.
Parantuminen taas sinetöi Sonian kohtalon ja toi ilon pilkahduksen kirjan muuten kovin karuun tunnelmaan. Tällöin kaikki Sonian kokema pelko pyyhkiytyy pois.
Keskeiset teemat teoksessa ovat pelko, toivo, kaipuu sekä helpotus.
Keskeisin teema on pelko, jota Sonia kokee lähes kokoajan sairauden aikana. Hän pelkää kovasti kuolevansa sekä enkelin riistävän Topiaksen häneltä. Sonian kokema pelko saa lukijankin arvostamaan elämän pieniä asioita.
Toivo on myös vahvasti läsnä Sonian elämässä. Hänessä itää valtavan pelon rinnalla pieni toivonkipinä parantumisesta ja siitä, että hän saisi vielä joskus kirmata pelloilla Topiaksen kanssa. Ajatus juurikin tästä toivonkipinästä pitää lukijan jännittyneenä ja mukana juonen kulussa. Kaipuu näkyy parhaiten Topiaksen ja Sonian välisessä sisarussuhteessa.
Helpotusta teoksessa ei esiinny muuta kuin ihan teoksen lopussa, Sonian parantuessa. Se ei ollut oikeastaan kovin odotettua lukijan silmissä, lopun olisi arvannut olevan aivan toisenlainen.
Teoksen nimi: Nukkuu lapsi viallinen
Kirjailija: Siiri Enoranta
Kustantaja: Robustos
Ilmestymisvuosi: 2010
Kirjallisuuden laji: romaani
Palautetekstin numero: 9/12
Teos on fiktiivistä kaunokirjallisuutta, jossa on ulkopuolinen kertoja. Kieli ja kappalejaot ovat selkeitä sekä päähenkilön kohtalo on melko selvästi avattu lopussa.
Kirja kertoo nuoresta Sonia nimisestä tytöstä, joka asuu perheensä kanssa maatilalla. Sonian perhe on muuttunut sodan jälkeen huomattavasti tai ainakin äidistä on tullut poissaoleva. Joten tärkeimpiä henkilöitä Sonialle on hänen veljensä Topias sekä perheen hevonen Karpalo.
Sonia rakastaa heinien sekaan hyppelyä tallissa sekä juoksemista Topiaksen kanssa. Hänelle iskee kuitenkin kova yskä, joka kovasta peittelystä huolimatta paljastuu pian tuberkuloosiksi. Perheenjäsenten tästä kuullessa he menevät tolaltaan ja ovat lähettämässä Soniaa parantolaan.
Sairastaessaan Sonia kokee seikkailun oman enkelinsä kanssa. Enkeli ilmestyy monesti Sonian sängynpäätyyn odottamaan häntä ja yhdellä kerralla kaappaa tytön mukaansa. He vaeltavat pitkin taivasta ja Sonia pääsee näkemään kun enkeli hakee muita kuolleita lapsia maasta taivaaseen. Sonia pelkää valtavasti kuolleensa, mutta näin ei ole.
Sonia on joutunut taivaan porteille syyttä, joten muut enkelit ehdottavat hänen tappamistaan, koska hän tietää liikaa. Sonian oma enkeli päättää kuitenkin pelastaa Sonian menemällä itse taivaaseen ja parantaa tytön reikäset keuhkot lähtiessään.
Sonian palatessa omaan kehoonsa ja omaan huoneeseensa, hän huomaa tervehtyneensä. Etenkin Topias on pakahtua onnesta Sonian parantumisen johdosta.
Teoksen keskeisiä avainkohtia ovat muun muassa Sonian sairastumisen paljastuminen, hänen seikkailunsa taivaassa sekä parantuminen.
Vasta Sonian sairastumisen paljastuttua vanhemmat alkavat kiinnittämään häneen huomiota ja perheenjäsenten keskinäiset välit rupeavat rakoilemaan. Samalla Sonia alkaa todella pelätä kuolemaansa.
Teoksen tärkein avainkohta on Sonian seikkailu enkelin matkassa, jolloin hän tutustuu ajatukseen kuolemasta sekä oppii monia uusia asioita taivaasta. Kirjan juoni perustuu vahvasti tähän seikkailuun.
Parantuminen taas sinetöi Sonian kohtalon ja toi ilon pilkahduksen kirjan muuten kovin karuun tunnelmaan. Tällöin kaikki Sonian kokema pelko pyyhkiytyy pois.
Keskeiset teemat teoksessa ovat pelko, toivo, kaipuu sekä helpotus.
Keskeisin teema on pelko, jota Sonia kokee lähes kokoajan sairauden aikana. Hän pelkää kovasti kuolevansa sekä enkelin riistävän Topiaksen häneltä. Sonian kokema pelko saa lukijankin arvostamaan elämän pieniä asioita.
Toivo on myös vahvasti läsnä Sonian elämässä. Hänessä itää valtavan pelon rinnalla pieni toivonkipinä parantumisesta ja siitä, että hän saisi vielä joskus kirmata pelloilla Topiaksen kanssa. Ajatus juurikin tästä toivonkipinästä pitää lukijan jännittyneenä ja mukana juonen kulussa. Kaipuu näkyy parhaiten Topiaksen ja Sonian välisessä sisarussuhteessa.
Helpotusta teoksessa ei esiinny muuta kuin ihan teoksen lopussa, Sonian parantuessa. Se ei ollut oikeastaan kovin odotettua lukijan silmissä, lopun olisi arvannut olevan aivan toisenlainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti